Eli taas kerran, kaikki tuli pihalle. Alkio, ei lapsi.

Hieman historiaa siis,
Olemme yrittäneet nyt tätä toista lasta kohta vuoden.
Ei siis mitään paniikkia vielä.
Siis sen suhteen ainakaan..
Esikoista yritimme kolme pitkää vuotta.
Kolmen keskenmenon kera.
Nyt keskenmenoja on sitten yhteensä viisi.
Tässä yrityksessä, nuo kaksi. Kahden kuukauden sisällä...

Päälimmäiset mietteet...Katkeruus. Pelko.

Ns.Ystäväni sanoja lainaten, hän kun ei voi ymmärtää mikä siinä lapsen tekemisessä niin vaikeata on.
Niinpä niin.
Hän kun tuli raskaaksi heti ensimmäisellä yrittämisellä. Ja tietenkin kaikki on hyvin.
Hän joka ei edes tarvitsisi toista lasta. (vaikka eihän kukaan voi mennä sanomaan kuka ansaitsee ja kuka ei.)
Hän joka ei jaksa edes esikoistansa, hänellä on kohta kaksi vaippaikäistä lasta.
Mitäpä siitä.
Siinä se tulee, katkeruus on se joka on päälimmäisenä, ei mikään muu.

Päivä päivältä, olen onnellisempi ja kiitollisempi lapsestani joka minulla jo on. Rakkautta ei voi edes kuvailla.

Nyt onkin sitten se aika käsillä...Yrittämistä yrittämisen perään. ja parin viikon päästä taas odotellaan tuleeko menkat vai ei.
Testailua testailun perään.