Kolme päivää maattu sängyn pohjalla, keuhkoputkentulehdus.
Eilis ilta menikin sitten istuessa päivystyksessä, meni henki niin ahtaalle että hyvä kun mistään rööristä enää happea sai.
Keuhkoputken tulehdushan se sitten oli, vaikkakin kyllähän mä sen jo tiesin.
Ainahan mulla se on, joka ikisen flunssan yhteydessä. Kai se vissiin on jotenki astmaatikon kirous tai jotain?

Huomasin sentään sanoa siinä kaikessa hötäkässä sille lääkärille etten tiedä olenko raskaana vai en.
Menkat on nyt sitten 4 päivää myöhässä.
Eihän se paljoa ole, mutta myöhässä ovat joka tapauksessa.
Nyt en ainakaan ole ressannu koko tilannetta, en järinkään ole ajatellutkaan koko vauvan yrittämistä.
Enemmänkin olen keskittynyt hoitamaan ajatuksiani, ja toipumiseen keskenmenosta.

Ärsyttävä yskänpuuska!

Sais tästä jo kuntoutua, pääsis lenkillekkin jo.
Yks toinen tavoitteistani onkin että saisin muutamia kiloja puotettua. Tai enemmänki kun muutama.
Sekin vois auttaa tätä vauva projektia.
Mutta nyt ruan kimmppuun, eka kerta kun ruoka maistuu.

Niimpä niin, ruoasta puhuminen yhtä aikaa laihtumisen kanssa...*hakkaa päätä seinään*

Toisaalta, olenhan jo kolme päivää ollut syömättäkin...